Minusta hotellivirkailija

Ensimmäisen ja toisen viikon kokemuksia työssä oppimisessa

Ensimmäisellä viikolla tein erilaisia tehtäviä. Vietiin huoneisiin silitysrautoja, täytettiin minibaareja, vähän siivoushommia ja olin respassa seuraamassa virkailijoiden työtä. Tajusin, että edessä on pitkä matka… Työporukka on tosi mukava ja selittää aina kun on mahdollista. 🙂 Katsoin minkälaisia huonetyyppejä meillä on ja otin kopion itselle, ehkä se on hyvä alku 🙂

Myös ensimmäinen työviikko respassa on jo takana . Välillä tuntuu että ”Joo kyllä opin kaikkea pikku hiljaa”, ja välillä ”En millään pärjää tässä työssä” …En kuitenkaan luovuta ensimmäisen viikon jälkeen, kun tiedän, että varmasti on tulossa vaikeampiakin hetkiä. Olen saanut ensimmäiset kiitokset 🙂 yhdestä pariskunnasta jolle suosittelin ravintolaa. Maanantaina vastasin jo puhelimeen. Se jännitti paljon, en tiedä miksi. Harmitti kun en kuitenkaan pystynyt auttamaan paljon …no loppuviikossa jo pystyin vähän neuvomaan miten saadaan telkkari päälle, yhdistämään toiseen huoneeseen ja muissa pienissä asioissa. Tiedän, että se on pieni askel mutta… Tiistaina olin iltavuorossa ja silloin olikin ruuhkaa. Baarin puolella oli asiakkaita, respan puolella oli asiakkaita, puhelin soi, kuulin ensimmäisen valituksen… Toki sain apua ja neuvoa kollegaltani aina kun hän ehti. Sinä iltana avasin ensimmäisen kuohuviinipullon elämässäni, sanoin asiakkaille että en ollut koskaan tehnyt sitä ennen ja he päättivät että kannustavat minua hip hip hurraalla. Se oli hauskaa!

Loppuviikosta sujui melko hyvin mutta ihmettelen vain miksi epävarmuus kasvaa päivä päivältä, eikös se pitäisi olla ihan päinvastoin? Muutama check-in ja check-out sujui minulta kuitenkin ongelmitta. Harmittaa hirveästi, että kun teen jotain koneella, keskityn niin paljon siihen, että unohdan jutella asiakkaan kanssa tai edes hymyillä. Joskus kerron aamiaisesta, saunavuoroista ja muista asioista niin kuin lukisin suoraan kirjasta tai sitten unohdan kertoa joko saunasta tai aamiaisesta. Toivottavasti asiakkaat eivät ajattele, että olen epäkohtelias. Suurin osa asiakkaista ymmärtää minua kun näkee harjoittelijakyltin, mutta varmaan jotkut ajattelee ”Voi vitsi, juuri meillekö toi harjoittelija sattui” 🙂 mutta ymmärrän heitäkin.  Perjantaina myös oli ruuhka, mutta onneksi oli kaksi ”oikeaa” virkailijaa. Vein kuohuviiniä huoneeseen, vastasin puhelimeen ja myin muutaman oluen, mutta joka kerta kun pääsin koneelle jotain meni väärin…

Piti neuvoa asiakkaat miten pääsee hotelli Ilvekseen. Voi kun olen huono tässä… Varsinkin kun minulla ei ole ajokorttia. Minun on tosi vaikea hahmottaa miten pääsee autolla paikasta A paikkaan B. Vaikeaa on myös tietää mikä katu on yksisuuntainen ja niin poispäin. Ehdottomasti tarvitsen tukea tässä… Täytyy harjoitella ja kuunnella miten muut virkailijat neuvovat. Varmaan voisin oppia ulkoa ainakin tärkeimmät reitit. Entäs hinnat, kortit, matkatoimistot, laskutukset, varaukset ja muut asiat joita en ole koskaan kuullut… huh huh. Toivottavasti ensi viikko sujuu jo paremmin. Olen kuitenkin tosi onnellinen että olen saanut tämän mahdollisuuden.

Jatkuu…:)

Ammattislangia:
respa = hotellin vastaanotto
check in  = kirjoittautuminen sisään hotelliin
check out = kirjoittautuminen ulos hotellista

Mainokset

Minä ja mun tarina

Minä – Maria!

Hei kaikki, nimeni on Maria ja opiskelen TAKKissa hotellivirkailijaksi. Opinnot alkoi 18.4.2011 ja kestää n.1.5 vuotta. Olen syntynyt ja kasvanut Bulgariassa, kauniissa mustameren kaupungissa nimeltään Burgas. Tulin n.6 vuotta sitten Suomeen rakkauden perään 🙂 . Minun perheeseen kuuluu mies ja 6-vuotias tyttö. Kotimaassani olen opiskellut kielilukiossa ja sen jälkeen yliopistossa sosiaalipedagogiikkaa.

My story

Olen ollut kahtena kesänä kesätöissä hotellin respassa ja siitä heräsi minun kiinnostus tähän ammattiin. Kuitenkin minulla oli eri ammatti ja olisin varmasti työskennellyt omalla alalla, mutta kun tulin Suomeen kaikki muuttui. Äitiysloman jälkeen aloitin opiskelemaan suomen kieltä, ja kun kurssi loppui, tuli se tuttu tilanne ehkä monelle ”Mitäs nyt tehdään” 🙂 Lähetin tutkintoni Sofian yliopistosta rinnastettavaksi ja odotin noin vuoden. Sinä aikana opiskelin lisää suomen kieltä ja kulttuuria. Opetushallituksen päätöksessä sanottiin, että minun piti työskennellä kaksi vuotta alalla tai suorittaa kokeet. Yritin päästä harjoitteluun sosiaalialalle ja ehkä sen kautta töihin. Se ei ollut niin helppoa ja vielä kun lama tuli, se oli aika epätoivoista. Olin ennenkin miettinyt ammatin vaihtamista, mutta nyt tuli se tilanne ”now or never”. Löysin ilmoituksen koulutuksesta MOL:in sivuilta ja laitoin hakemuksen 🙂 Valitsin TAKKI:N koulutuksen, koska se on aika lyhyt mutta tehokas ja pätevä, samalla saat tutkinnon ja työkokemusta koska opiskelu kuitenkin toteutuu työssä. Minulla on ainoastaan kokemus hotellivirkailijan ammatista, ja olen tykännyt siitä paljon. Työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista, kommunikoin joka päivä erilaisten ihmisten kanssa ja sitä voi tehdä jokaisessa paikassa maailmassa 🙂 Halusin mennä pienempään hotelliin harjoitteluun ja sen takia valitsin Sokos Hotelli Villan. Se ei ole niin pieni, mutta ei kuitenkaan niin iso. Se on minun mielestä sievä ja kodikas, sen lisäksi on saanut upean uuden ilmeen, kuuden kuukauden remontin jälkeen. Tähän asti tuntuu että olen tehnyt oikean valinnan. Alussa jännitti hirveästi, nyt jännittää vieläkin enemmän 🙂