Arezzo Italia – Työssäoppimaan Päiväkotiin

TRAINEESHIP IN KINDERGARTEN..Sähköpostini otsikko, jossa kouluni ulkomaanjakson vastuuhenkilö ilmoittaa, että olen saanut työssäoppimispaikan Italian Arezzosta. Päiväkodista nimeltä Tante Tinte.

Matka Arezzoon

8.1.2018 kello 21.00 istun Roomasta lähtevässä junassa, matkalla kohti Arezzoa. Huomenna tarkoitukseni on aloittaa työssäoppiminen Italialaisessa päiväkodissa. Enää yksi pysähdys ja olen vihdoin perillä. Alan mielessäni summaamaan päiväni kulkua ja fiiliksiä tähän asti.

Aamupala Helsingin lentokentällä

Aamupala Helsingin lentokentällä

Aamu viideltä herätys ja lähtö Helsinkiin lentokentälle. Autossa ikäväni kasvaa entisestään ja mietin, että olenko nyt oikeasti lähdössä kolmeksi viikoksi pois tutusta ja turvallisesta kodistani ja rakastamieni ihmisten luota. Minä, Jonna 28v, joka ei ole edes Helsingissä kulkenut yksin, saati sitten matkustanut yksin. Viimeiset halaukset ja suukot kentällä ennen lähtöä ovat täynnä kyyneleitäni. Menen check-in:n kautta turvatarkastukseen ja sieltä odottamaan ensimmäisen lentoni lähtöä 10.15 Helsingistä Pariisiin. Otan kahvin ja croisantin ja istun kahvilaan odottamaan. Ikkunasta näen miten hehkeästi silmäni tuikkivat punaisina ja turvonneina kaikesta siitä ikävästä mikä on edelleen pinnassa. Kyllä on varmaan kanssamatkustajilla ollut huvittavaa kun vieressä istuu räkää ja kyyneleitä yskivä turposilmäinen punanenäinen nainen. Pääsen koneeseen ja laitan silmäni kiinni. Josko pieni lepo vähän rauhoittaisi, niin ikävää kuin matkasta johtuvaa jännitystä.

Pariisissa nousen koneesta ja huomaan ensimmäisen hymyn nousevan kasvoilleni, kun katson ulos ja näen ison kentän täynnä koneita. Pariisi. Mä oon hitto Pariisissa! Täällä minun on tarkoitus vaihtaa konetta ja samalla vaihtuu myös lentoyhtiö. Matka ei sisällä kuin käsimatkatavarat. Ensimmäiseen lentooni sain matkalaukun kirjattua mukaan nettisivuilta, ennen lähtöä. Pariisista Pisaan tämä ei onnistunut. Minun tarvitsisi siis hakea laukkuni ja uudelleen kirjata matkatavarat kyseiselle lennolle mukaan. Aikaa on 1h 40 min. Olen varmistanut aikaisemmin lentoyhtiöltä, että tuo aika riittää tähän kaikkeen. Haen laukkuni ja alan etsimään junaa jolla saan itseni terminaali S:stä terminaali W:stiin. Junan kuulutuksesta kuulen jotain ranskaksi ja jotain terminaali W:stä. Nousen pois junasta. Seinällä lukee Quest. Ei, eihän se tämä voi olla! Nousen takaisin junaan ja siinä vaiheessa kun ovet sulkeutuvat ja juna lähtee liikkeelle ymmärrän, että tuo oli juuri se kyseinen West terminaali! Kipaisen siis pikaisesti jossain päin Pariisia..tarkalleen ottaen 12 minuuttia edestakaisin junalla..johonkin suuntaan. Kun kauhunsekavin tuntein pääsen takaisin oikeaan terminaaliin, alan etsimään lentoani. Näen lentoyhtiöni kyltin ja juoksen laukkujeni kanssa check-in tiskille. Kello on 13.34. Portti sulkeutuu 13.35. Nainen tiskillä on tyly. Ei enää, mene etsimään uusi lento. Ei voi olla totta! Juoksen terminaalissa lentoyhtiön kerrallaan ja koitan saada lentoa vielä tänään Italiaan. Viimein löydän ihanan naisen tiskin takaa, joka suosittelee lentoa Roomaan ja sieltä junaa Arezzoon.

Pariisi-Rooma

Pariisi-Rooma

Pariisi-Rooma

Pariisi-Rooma

Oui Merci! Ilmoitan Italian vastuuhenkilölleni OpenComin Giorgialle, että olen myöhästynyt lennolta ja annan hänelle uuden aikataulun milloin olen Roomassa. Giorgia katsoo minulle Roomasta lähtevät junat ja laittaa ehdotuksia aikatauluista. Istun lentokoneeseen ja huokaisen taas hetkeksi. Nyt jo vähän naurattaa. Minulle jos jollekin juuri tämä on mahdollista.

Roomasta minulla on tarkoitus ottaa lentokentältä juna Rome Terminaliin ja sieltä vielä toinen Arezzoon. Laukun saatuani lähden etsimään Leonardo Expressiä, jolla pääsen Rooman pääasemalle. Kävellessäni exit:n suuntaan matkatoimistojen ”sisäänheittäjä” nappaa minua hihasta kiinni ja kysyy tarvitsenko apua ja mihin olen menossa. Saan tämän matkatoimiston tiskiltä ostettua molempien junien liput sekä ohjeistuksen mihin mennä ja millä aikataululla. Step by step alan uskoa, että selviän vielä tästä.

Rome Terminal

Rome Terminal

Junassa minua piristi ihana ja ystävällinen konduktööri, joka kyseli kuulumisiani ja mistä olen kotoisin. Pääasemalla etsin henkilön jolta kysyä apua. Näytin lippuni ja tiedustelin mistä viimeinen junamatkani lähtee. Tässä vaiheessa kello oli jotain seitsemän hujakoilla. Junani lähtee 20.50 ja tulee näkyviin lähtevät tauluun vasta myöhemmin. Italiassa muuten haisee hassulle. Joka puolella asemaa lähinnä hajuvesi ja tupakka. Kävin hieman haukkaamassa happea aseman ulkopuolella ja teki todella paljon mieli lähteä kulkemaan katuja eteenpäin, koska jo siinä rakennukset näyttivät hyvin vaikuttavilta. Tässä päivässä oli nyt tainnut olla jo tarpeeksi seikkailua. 20.40 menen odottamaan junaani ja vielä ennen junaan nousua varmistan konduktööriltä, että olen oikeassa paikassa. Sisi, kyllä. Hyppään junaan ja etsin paikkani. Nyt ollaan jo lähellä!

Saluti Arezzo!

Koska olen vasta 22.00 Arezzossa, ei vastuuhenkilöni Giorgia tullut minua vastaan, vaan poika nimeltä Antonio, joka myös työskentelee OpenComissa ja asuu Arezzossa. Muina naisina kävelen hänen ohitseen Arezzon asemalla ja hän joutuu juoksemaan minut kiinni laiturilla. Hänen englantinsa on erittäin huonoa ja kävelemme hiljaisuudessa kohti asuntoa, jossa tulen seuraavat kolme viikkoa majailemaan. Jouluvalot koristavat kaupunkia joka on hyvin hiljainen.

Arezzon juna-asema

Arezzon juna-asema

En ehtinyt ihasteluiltani ottamaan edes kuvia. Matkalla asunnolle taisin vain hokea ”ou mai gaad” lausetta ja ihastella ympärilleni. Asunto sijaitsee kävelymatkan päässä juna-asemalta, Piazza Monaco nimisen puistoalueen vieressä. Vanha kivinen rakennus, kolmas kerros. Arezzossa tosin kaikki rakennukset taitavat olla vanhoja ja kivisiä. 80 rappusta joka päivä, laskin. Asunnossa on kylmä ja Antonio yrittää parhaansa mukaan näyttää minulle miten saan lämmityksen päälle sekä esittelee asunnon minulle. Hän nappaa minusta kuvan Giorgialle, ja ilmoittaa tälle, että olen perillä. Peitän naamani OpenComin paperilla, koska silmäni ovat edelleen turvoksista päivän kommelluksista ja tunteista johtuen. Jään yksin asuntoon ja tutkin hiukan paikkoja. Vien laukkuni huoneeseen ja asetun taloksi. Siis avaan laukut sepposen selälleen lattialle ja otan sieltä tärkeimmät. Kaksi muuta opiskelija poikaa tulevat myös asumaan kanssani samaan asuntoon. Heidän junansa on klo 01.00 Arezzossa ja olen luvannut Giorgialle päästää heidät asuntoon kun ovat perillä. Vihdoin voin laittaa kotiin viestiä, että olen turvallisesti perillä. Ja ilmoittaa toki, että on ihan kamala ikävä. Laitan hetkeksi silmät kiinni kunnes puhelimeni soi ja menen poikia alas vastaan. Annan hyvän ensivaikutelman. Silmät turvoksissa sanon heipat ja menen huoneeseeni ilmoittaen, että katsotaan huomenna uudestaan koska nyt ei enää jaksa. Pojat ovat samaa mieltä koska heillä on myös ollut pitkä reissu. Menen takaisin sänkyyni ja peiton alle. Suljen silmäni miettien..voi jumankekka..

MÄ OLEN ITALIASSA!

Jonna, sote-alan opiskelija TAKKissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s