Arezzo Italia – Työssäoppimaan Päiväkotiin – Ensimmäinen päivä

Kello herättää aamulla 07.30. Olemme sopineet Giorgian kanssa, että tapaamme 09.00 ulkona asuntomme edessä ja lähdemme tutustumaan tulevaan päiväkotiin, jossa työskentelen seuraavat kolme viikkoa. Nyt kun voin jo nauraa hyvin onnistuneelle matkustamiselleni, alan jännittää tulevaa tapaamista ja tutustumista uusiin ihmisiin sekä ympäristöön..

Plazza Monacon aukio

Piazza Monacon aukio

Vaikka viime yön unet jäivät määrällisesti ja laadultaan vähän huonoiksi, nousin pirteänä Arezzon aamuun ja aloin valmistautumaan ensimmäiseen päivääni Italiassa. Yhdeksän jälkeen odotan asuntomme edessä ja etsin katseellani mistä suunnasta Giorgia tulee. Pälyilen ympärilleni ja kuulen jostain huudon ”Zonna!”. Giorgia vilkuttelee keskellä tietä auto pysähdyksissä ja huitoo minua luokseen. Puoliksi juosten, suojatien yli ja äkkiä auton kyytiin. ”Ciao!” tervehdimme ja Giorgia muiskauttaa molemmille poskilleni suukon. Aivan, tämähän on täällä tapana. Giorgia vaikuttaa erittäin ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä ihmiseltä. Aikaisemmin olimme kommunikoineet sähköpostitse tai viestein ja jo näistä olin saanut hänestä erittäin hyvän vaikutelman. Automatkan juttelimme matkastani tänne, asunnostamme, minusta ja perheestäni, miltä tuntuu olla Italiassa, mitkä ovat fiilikseni noin yleisesti, millainen paikka päiväkoti on, jne. Englannin kielen taitoni on viimeisten virallisten testien mukaan sillä paremmalla puolella, mutta kielen käyttö silti jännitti todella paljon. Matkan aikana toki oli joutunut jo vähän puhumaan, mutta nyt tilanne oli kuitenkin eri. Istuin autossa ja tilanteessa josta ei olisi halutessaan päässyt pakoon. Onneksi tällaista oloa ei kuitenkaan tullut, koska Giorgia puhuu erittäin hyvää englantia ja osasi ohjata minua keskustelussa, mikäli jokin sana oli hukassa. Asunnoltamme on n. 20 min ajomatka päiväkotiin. Ennen kuin huomasinkaan, oli Giorgia pysäköinyt auton päiväkodin lähettyville ja oli aika nähdä ensimmäistä kertaa tuleva harjoittelupaikkani.

Tante Tinten päiväkoti

Tante Tinten päiväkoti

Ulkoapäin rakennusta ei heti arvaisi päiväkodiksi. Pihalla on yksi liukumäki ja jonkunlainen toinen tunneliasetelma.  Kävelemme portin vierustaa ja pysähdymme vihreän postilaatikon luokse, jossa lukee ”Tante Tinte”. Giorgia kertoo, että se tarkoittaa samaa kuin ”many colors”. Vieressä on nappula jota Giorgia soittaa. Menee hetki ja kaiuttimesta kuuluu naisen ääni. Giorgia sanoo italiaksi jotain ja pääsemme portista sisäpihalle. Tässä vaiheessa jännitin niin paljon, että suurin osa tapahtumista on mennyt melkolailla ohi. Sisällä on rauhallista kun astumme eteiseen. Eteinen näyttää päiväkodin eteiseltä. Pienet ”loosit” jokaiselle lapselle, ja niissä heidän ulkovaatteensa sekä kengät. Mitä enemmän alan katselemaan ympärilleni, sitä enemmän osuu silmiini asioita..tauluja, maalauksia, valokuvia, lokerikoita, pienempiä lokerikoita, lasten nimiä, lisää valokuvia.. Eteiseen kävelee hymyilevä vaaleahiuksinen nainen, Arianna. Ensin poskisuudelmat ja siitä alkaa puheensorina. ”Ciao! Hi! Nice to meet you. How are you?”. Kaikki tämä englanniksi, italiaksi ja hieman molempia sekaisin. Esittelemme Ariannan kanssa, jonka jälkeen keskustelu jatkuu hänen ja Giorgian välillä italiaksi. Paljoa en ymmärrä mutta sen verran, että puhetta on ainakin työajoistani sekä bussiaikatauluista. Vilkaisen hieman syvemmälle päiväkotiin ja näen pienten bambinojen istuvan pyöreän mallisessa pöydässä. Kaikki ovat hiiren hiljaa ja tapittavat eteiseen. Arianna kirjoittaa nimensä sopimuspapereihin, joiden on toisen tarkoitus jäädä heille ja toisen otan mukaani omaan kouluuni. Päätämme, että menemme Giorgian kanssa katsomaan bussiaikataulut, jonka jälkeen sovimme mihin aikaan tulen töihin. Aikataulut Giorgia ilmoittaa vielä Ariannalle erikseen. Sitten ”Ciao!” ja lähdemme. Mitä. Nyt jo?

Tiesin tämän päivän olevan vain tutustuminen päiväkotiin, mutta olin silti ajatellut, että viettäisimme siellä hieman enemmän aikaa kuin tuon 15 min. Olen hieman pettynyt, mutta ehkä hyvä saada yksi päivä aikaa palautua ja tutustua kaupunkiin. Giorgia on luvannut tarjota minulle aamukahvin ja odotin innoissani italialaista aamupalaa. Tässä vaiheessa en tosiaan tiennyt, että täällä aamupala tarkoittaa lähinnä kahvia. Tai kahvia ja croisanttia. Tai kahvia ja suklaacroisanttia. Jälkimmäisin kelpaa minulle kyllä erittäin mainiosti. Kävelemme katsomaan bussiaikataulun aivan päiväkodin vieressä sijaitsevalta bussibysäkiltä, jonka jälkeen lähdemme takaisin Arezzon keskustaan. Keskittyminen englannin puhumiseen, sen ymmärtämiseen, maisemien ihailu, sekä reitin mieleen painaminen on jopa naiselle haastavaa. Ei mahdotonta, mutta haastavaa. Seuraavaksi käymme vielä katsomassa aikataulun aamulle. Lähin bussipysäkki sijaitsee aivan asuntomme vieressä. Sovimme, että lähden 7.34 bussilla, jolloin olen hieman jälkeen 8 päiväkodissa. Iltapäivällä otan 16.10 tai 16.40 bussin, riippuen miten työt päiväkodissa sallii. Käymme vielä ostamassa minulle liput bussimatkoille, jonka jälkeen suuntaamme aamupalalle.

Ensimmäinen aamupala Arezzossa

Ensimmäinen aamupala Arezzossa

Kämppikseni tulevat mukaamme aamupalalle, koska Giorgia lähtee näyttämään myös heille heidän harjoittelupaikkaansa. Asuntomme sijaitsee lähellä Arezzon kaupungin historiallista osaa. Rakennukset ovat mielettömän upeita. Korkeat, kiviset, yksityiskohtia täynnä olevat rakennukset koristavat kapeita kujia, joiden varrella on jos jonkinlaista putiikkia. Giorgia koittaa parhaansa mukaan kertoa meille kaupungista, samalla kun suuntaamme kahvilaan, jota hän suosittelee. Paikan nimi on Sandys ja ihmisiä on jonoksi asti. Otan kahvin ja pienen palan ”pizzaa”, joka oli ennemminkin tomaatilla ja juustolla täytetty lehtitaikinan palanen..erittäin hyvä sellainen. Loistava vaihtoehto kello yhdentoista ”aamupalaksi”. Istumme ulos syömään ja juttelemaan Giorgian kanssa. Vertailemme italialaista ja suomalaista kahvia, sekä eri kahvilakulttuureitamme.

Giorgia lähtee poikien kanssa ja minä suuntaan kaupan kautta asunnolle. On alkanut sataa, joten heti siltä istumalta en päätä lähteä kiertämään noita ihania katuja. Conad-ruokakauppa sijaitsee lähellä asuntoa ja päätän käydä hakemassa sieltä tärkeimmät illaksi ja aamuksi. Tehtävä osoittautuu vaikeammaksi kuin luulin. En meinaa keksiä mitään syötävää ja sitten kun keksin niin en löydä tarvittavia aineita. Mikä on ihan hölmöä, koska kyllähän tuolta nyt löytyy vaikka ja mitä. Tuoretiskit ovat parhaimmat. Leivät, leivonnaiset, lihat, kalat ja juustot ovat ihan eri luokkaa mitä suomessa on tottunut näkemään. Tai ainakin kaupungissa jossa itse asun. Tästä huolimatta minulle tuli kaupasta mukaani yksi kokonainen ananas, 1,5l vesipullo ja kinderbueno patukoita. Ei siis mennyt ihan nappiin.

Päivällä lähdemme kämppiksieni kanssa yhdessä kiertämään hieman Arezzoa, kun sade on lakannut. Samalla pääsen tutustumaan hieman poikiin, jotka ovat kokki opiskelijoita ja kymmenisen vuotta minusta nuorempia. Huumorintajuisia poikia ja tulemme hyvin juttuun. Nähtävää on paljon ja ensisilmäyksellä jää mieleen vain se mitä kaikkea ei edes huomaa, koska on niin paljon nähtävää. Ihastelemme rakennuksia ja katuja..Tullen tulokseen, ettei näitä voi ihan tavallisella puhelimen kameralla ikuistaa niin upeina, miltä ne paikan päällä näyttävät. Arezzo on nähtävä itse.

Palaamme asunnolle ja alan järjestelemään tavaroitani. Wifi yhteyden ansiosta, pääsen ottamaan huoletta yhteyttä sosiaaliseen mediaan ja kotiin. Hieman illemmalla lähdemme etsimään ravintolaa jossa syödä, mutta emme löydä ainuttakaan ”parempaa” avoinna olevaa ravintolaa n. klo 17-18 välillä. Eihän meillä tietenkään vielä ollut tietoa, että täällä on tapana pitää n. klo 15-19 välillä putiikit kiinni ja avata vasta myöhemmin illemmalla uudestaan. Jokaisella paikalla tietty oma tapansa ja aikataulunsa. Kiertelemme siis hieman taas Arezzon katuja ja käymme kaupassa ostamassa yhteisiä ruokatarpeita asunnolle. Tällä kertaa tuo onnistui jo hieman paremmin mitä ensimmäinen reissuni. Puuroa en löytänyt, mutta aion jatkaa etsimistä.

 

     

Ilta menee nopeasti. Koti-ikäväni on edelleen kova, mutta onneksi whatsupin videopuhelut lievittävät pahinta ikävääni. Iltaa ja fiiliksiä sekoittaa mukavasti vielä sähköjen katkeaminen, mihin saimme puolen tunnin sisällä apua. Kiitos Giorgialle, ja italialaisten ystävällisyydelle. Huoltomies ja asunnon omistaja tulee vielä vähän tutuimmiksikin, mutta siitä luultavasti lisää seuraavissa postauksissa.

Kaiken kaikkiaan päivä meni hujauksessa. En malta odottaa, että pääsen aloittamaan kunnolla harjoitteluni Tante Tinten-päiväkodissa ja tutustumaan uusiin ihmisiin sekä näihin pieniin tapittaviin bambinoihin.

Buona notte Arezzo.

Jonna, sote-alan opiskelija TAKKissa.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s