Ciao Arezzo!

Vaihtokohteeni on pieni, Toscanan kukkuloiden keskellä sijaitseva noin sadantuhannen asukkaan kaupunki Arezzo. Työskentelen kesä-heinäkuussa kolme viikkoa pienessä mainostoimistossa ja tutustun kieleen ja kulttuuriin.

Aloittaessani oppisopimuskoulutuksen kuulin mahdollisuudesta lähteä opiskelijavaihtoon, ja olin iloisesti yllättynyt (Takk:in opiskelumahdollisuuksiin voit tutustua lisää osoitteessa: www.takk.fi). Omalla kohdallani nuorempana tehtyjen opintojen aikaan en ollut vaihtoon saanut lähdetyksi, joten ajattelin että nyt tai ei koskaan. Kun vielä kuulin, että Italia on yksi mahdollisista kohteista, oli tilaisuus pakko käyttää. Toki aikuisena vaihtoon lähteminen voi käytännön kannalta olla haastavaa, mutta kannattaa ehdottomasti tarttua tilaisuuteen, jos voi. Kärsivällisyyttä prosessi tosin ainakin omalta osaltani vaati, sillä italialaisen kumppanin vastausta jouduttiin odottamaan kauan. Kun tieto paikan varmistumisesta lopulta tuli, oli aikaa lähtöön enää parisen viikkoa.

Helpoin ja nopein tapa matkustaa Arezzoon on lentää Firenzeen ja jatkaa siitä junalla Arezzoon. Italia on suosittu lomakohde, joten kesä-heinäkuun lennot olivat hinnoissaan ja isolta osin jo myyty. Tämän vuoksi oma matkani oli tavallista mutkikkaampi. Lensin Helsingistä Riikaan ja siitä Roomaan. Lentokentältä matka jatkui junalla Rooman päärautatieasemalle, josta junanvaihdon jälkeen vihdoin seuraava pysähdys oli Arezzo. Ei suinkaan helpoin eikä nopein tapa matkustaa, mutta tässä tapauksessa edullisin. Arezzon asemalle päästyäni olin tosin valmis maksamaan taksista asunnolleni lähes mitä tahansa. Onneksi matka oli nopea, lyhyt ja kohtuullisen hintainen.

Arezzon rautatieasema, lopultakin!

Stereotypioita on olemassa, sillä usein ne ovat helppo tapa tiivistää todellisuuden moninaisuutta helposti omaksuttavaan muotoon. Stereotyyppinen italialainen on äänekäs, sydämellinen ja välitön. Vuokraemäntäni Nadia osoittaa heti stereotypian paikkansapitäväksi. Heti ovella Nadia ottaa tilanteen haltuunsa ja viittoo seuraamaan. Hän vetää minut ja kaksi painavaa laukkuani perässään pikkuruiseen hissiin, joka on oikeastaan liikkuva komero talon seinässä. Nyt ymmärrän miksi italialaiset ovat uskonnollista kansaa. Lupaan kaikille mahdollisesti kuulolla oleville jumaluuksille ikuista palvontaa, jos selviän hissistä hengissä. Hissin seinässä olevassa kyltissä kerrotaan, että hissi on läpäissyt tarkastuksen, viimeksi vuonna 2009. Painorajoitusta en tohdi edes katsoa, koska en usko, että riskinkokoinen Nadia, minä ja laukkuni mahtuisimme sen rajoihin. Lopulta neljännessä kerroksessa huomaan rukoukseni tullun kuulluksi, kun hissi nytkähtää heiluen paikoilleen. Nadia katsoo minua ilmeellä, joka ei kääntäjää tarvitse. “Mitä minä sanoin“ näyttää samalta kaikissa kielissä.

Asunto on siisti, keittiö pieni ja oma huoneeni iso. Keittiön ja kylpyhuoneen joudun jakamaan mahdollisten muiden vieraiden kanssa, mutta ainakin puoleenväliin ensimmäistä viikkoa saan olla asunnossa yksin. Koska Nadia ei osaa englanniksi muuta kuin no ja yes, ja oma italiani ei ole paljonkaan korkeammalla tasolla, kutsuu Nadia talon alakerrassa asuvan naapurin Simonen tulkiksi. Simone osaa englantia hyvin, ja ottaa conciergen roolin heti haltuunsa. Minut tutustutetaan kaasulla kokkaamisen saloihin, italialaisten nerokkaaseen kaihdinsysteemiin, astianpesukoneen, pyykinpesukoneen ja vedenkeittimen toimintaan. Vedenkeittimen kohdalla Simone lopulta sanoo: ”I guess it is same as in Finland”. Ehdinkin jo miettiä millaisena kehitysmaana italialaiset mahtavat Suomea pitää, mutta Simone taisi vain innostua roolistaan. Tunnin tutustumisen ja esittelyn jälkeen Simone ja Nadia lopulta tohtivat jättää minut yksin asuntoon. Simone antaa vielä korttinsa ja lupaa olla käytettävissä milloin vain, jos jotain kysyttävää tai ongelmia ilmenee.

Näkymät asunnon ikkunoista kaupunkia ympäröiville kukkuloille ovat matkan vaivojen arvoiset.

Näkymä keittiön ikkunasta kadulle.

Lopultakin olen perillä ja voin huokaista. Kello näyttää kymmentä illalla Arezzossa, ja matka alkoi aamuviideltä Tampereen linja-autoasemalta. Käyn pikaisesti suihkussa ja vaivun uneen liikoja pyöriskelemättä. Aamulla yhdeltätoista tapaan Giorgian, ja menemme tutustumaan uuteen työpaikkaani ja työkavereihin.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s