Saplings Special School for children with autism, Rathfarnham, Dublin, Irlanti

rakennus

Sain viettää kaksi hienoa viikkoa Saplingsin koulussa, Dublinissa, 10.-21.9.2018. Etukäteen tiesin sen verran, että koulu on pieni, yksityinen koulu autismin kirjon oppilaille. Lentomatkan ja pienten bussiseikkailuiden jälkeen löysin majapaikkaani East Park Lodgeen. Onneksi minulla oli päivä aikaa tutustua ympäristöön ja opetella bussireitti majapaikasta koululle. Heti alkuvaiheessa huomasin sen, että irlantilaiset ihmiset ovat superystävällisiä ja auttavaisia. Tämä helpotti oloani monin tavoin.

Saplingsin koulussa on tällä hetkellä viisi pientä luokkaa. Lapsia koulussa on 28, joista vain kolme on tyttöjä ja loput poikia. Opettajia on viisi, koulunkäynninohjaajia (SNA = special needs assistant) on n. 25. Koulun rehtori on nimeltään Michael Wood, kanslisti on Ann Moloney ja käyttäytymisanalyytikkona toimii Maura Collins. Koulurakennus on vanha, 1860-l. rakennettu talo, joka toimi myöhemmin luostarina. Viimeinen nunna lähti talosta 1990-luvulla ja tällöin rakennus otettiin koulun käyttöön. Rakennus on suojeltu, samoin kaunis puutarha koulun ympärillä.

Koulussa on paljon erilaisia tiloja, jotka on tehty varta vasten lasten toiminnallisuutta ja sensorista aktivointia varten. Koulussa on esim. kiipeilyhuone, pallomerihuone, aistihuone ja sosiaalisen leikin huone. Lasten kanssa näitä käytetään päivittäin.

RomanAndMichael

Roman and Michael

Saplingsin koulun opettaja Roman Przewoznik oli ensimmäinen henkilö, jonka koulun ovella tapasin. Hänen luokassaan sain olla koko ensimmäisen viikon. Romanin luokka (“blue class”) on koulun viidestä luokasta kaikkein haastavin. Luokassa on kuusi autistista poikaa, eikä heistä kukaan kommunikoi puheella. Luokan yleisilmeestä kävi heti ilmi visuaalisuus: jokaisen oppilaan päivärytmi oli laitettu kuvina heidän omalle työpisteelleen, kaikki muutkin asiat olivat kuvina luokan seinillä. Tukiviittomia käytettiin paljon. Jokaisella lapsella on oma kommunikointiväline (Ipad), jolla he sanoittivat sitä, mitä kulloinkin halusivat.

Koulupäivän struktuuri on todella vahva. Kaikki asiat tehdään aina samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Ohjaajat ovat erittäin ammattitaitoisia ja he käyttävät paljon erilaisia keinoja lasten kanssa, jotta asioiden oppiminen olisi lapselle mielekästä ja heidän tasolleen sopivaa. Romanin luokassa opeteltiin asioita toiminta-alueisiin perustuvan opetuksen kautta. Saplingsissa on käytössä ns. ABA (applied behaviour analysis) opetus- ja ohjausmenetelmä. Tiivistetysti tämä tarkoittaa sitä, että oppimisen, positiivisen vahvistamisen ja palkitsemisen kautta pyritään kehittämään autistisen lapsen taitoja ja muuttamaan käyttäytymistä. Kuulinkin ohjaajien sanovan lukuisia kertoja päivässä mm. “Good job! Super! Very nice listening and asking, great!, Thanks for having nice, quiet hands and a safe head!” Kukaan opettaja tai ohjaaja ei koskaan huuda lapsille ja muutenkin äänensävyt ja äänenkäyttö on hyvin harkittua. Tässä olisi meille suomalaisillekin hyvä malli, miten toimia.

Toisen viikon sain olla mukana Nicola-opettajan luokassa. Tällä luokalla on oppilaita, jotka kommunikoivat puheella, mutta haasteita riittää muilla osa-alueilla. Sain itse ohjata oppilaita (mm. David, Amine ja Shane) heidän päivittäisissä koulutehtävissään. Välitunnit saimme viettää koulun kauniissa puutarhassa, jossa oli lapsille monia mieluisia aktiviteetteja. Trampoliini ja keinut olivat ehdottomia lasten suosikkeja. Pieni Calvin-poika otti usein kädestäni kiinni ja vei trampoliinille hyppimään. Shauna-tyttö nautti hämähäkkikeinusta ja monesti olin hänelle antamassa keinumiseen vauhtia.

Kaksi viikkoa Saplingsin koulussa avasivat silmäni näkemään, miten hienosti voidaan asioita tehdä autististen lasten kanssa. Opin niin paljon uutta, että kaikki ennakko-odotukseni ylittyivät moninkertaisesti. Olin iloinen, että sain osallistua ohjaajien toimintoihin ja kaikki antoivat minulle mahdollisuuden olla mukana koulun arjessa joka käänteessä. Sain olla lasten kanssa, opin kommunikoimaan heidän tavallaan, opin uusia menetelmiä ja tapoja toimia aggressiivisen/itseään satuttavan lapsen kanssa, sain harjoitettua kauan käyttämättömänä ollutta englanninkielen taitoa (irlantilaisten puhuma englanti on hämmentävän hauskaa) ym. Jos tämän tarinan lukijoissa on niitä, joita autistiset lapset kiinnostavat ja harjoittelu ulkomailla tuntuisi omalta jutulta, niin suosittelen Saplingsia ja Dublinia erittäin lämpimästi!

by Taina Kulmanen

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s